Nollasubjektilauseiden luontevuus suomenoppijoiden näkökulmasta

Abstract

Tutkimme kyselytestin avulla sitä, miten edistyneet S2-oppijat tunnistavat erilaisia nollasubjektilauseita ja missä määrin S2-vastaajien nollasubjektikäsityksissä voi havaita kiteytymistä. Koska nollapersoonalla ei ole omaa kieliopillista tunnusta toisin kuin esimerkiksi (yksipersoonaisella) passiivilla, pyrimme selvittämään, millaiset nollasubjektilauseet ovat edistyneen tason S2-oppijoiden mielestä luontevimpia. Samalla testaamme erilaisten kyselytehtävien toimivuutta ja niiden hyötyjä oppijankielen tutkimukselle.

Nollapersoona saa usein esimerkiksi S2-oppikirjoissa passiivia vähemmän huomiota, mikä saattaa johtua siitä, että sen lähestyminen on spesifien muotopiirteiden puuttumisen takia vaikeaa. Tästä on seurannut tietynlaisten nollapersoonalauseiden, esimerkiksi modaaliverbin sisältävien lauseiden, korostuminen S2-opetuksessa. Koska nollapersoona (ja nollasubjekti) on kuitenkin ilmiönä frekventti sekä arkipuheessa että akateemisissa teksteissä, on sen tunnistaminen ja käyttöyhteyksien hallinta oleellista myös oppijankielelle.

Kyselytestissä on hyödynnetty puhutun kielen aineistosta tehtyä korpustutkimusta. Tulokset viittaavat siihen, että nollasubjektilauseiden tulkinta on S2-oppijoille usein haastavaa ja nollasubjektilauseiden luontevuuden tulkintaan vaikuttaa etenkin verbisemantiikka, ei esimerkiksi lauseen konstituenttien keskinäinen järjestys.