Suomen mennä ja lähteä vertailussa: lähtökohtana vironkielinen suomenoppija

Abstract

Vaikka viro ja suomi ovat läheisiä sukulaiskieliä, ovat minema- ja mennä-verbit kehittyneet historiallisesti eri suuntiin. Suomessa on säilynyt rakenteellisesti kaksi täydellistä rinnakkaista paradigmaa: mennä : menen ja lähteä : lähden; nykyvirossa sen sijaan on kaksi täydennysjakaumassa olevaa vajannaista paradigmaa: minema : lähen. Paradigmojen eri jakauma lähde- ja kohdekielessä aiheuttaa vironkielisille suomenoppijoille ongelmia oppimisessa ja kohdekielen käytössä. Toistaiseksi ei ole oppijoiden ja opettajien käytettävissä ollut myöskään riittävästi tutkimustietoa siitä, millaiset ovat mennä- ja lähteä-verbien käyttökontekstit natiivisuomessa.

Artikkelin tavoitteena on selvittää mennä- ja lähteä-verbien frekventeimmät muotit ja kollokaatiot Tietotekniikan keskuksen tekstikorpuksen sanomalehtiteksteissä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että mennä- ja lähteä-verbien välillä on täydennysjakaumasuhde: lähteä ilmaisee toiminnan alkua ja mennä toiminnan prosessia. Verbi mennä ilmaisee spatiaalista siirtymistä tilanteissa, joissa siirtymisen lähtöpaikka ei ole tiedossa tai tärkeä, mutta siirtymisen lopputuloksen toteuttamisessa ollaan varmoja. Verbi lähteä kuvaa siirtymistä puhe- tai tapahtumahetkellä olevasta paikasta eksplisiittisesti ilmaistun paikan suuntaan, eikä päätepisteen saavuttaminen ole varmaa.

DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV22.10