Morfologinen priming ja fraseologia vieraan kielen oppimisessa: korpustutkimus oppijansuomesta

Abstract

Artikkelimme käsittelee morfologista primingia eli taivutusmuotojen käyttöä ja muotoihin liittyviä kotekstuaalisia piirteitä. Oletuksemme on, että morfofonologisesti rikkaissa kielissä morfologinen priming on olennainen osa kielen fraseologialuonnetta, minkä vuoksi ehdotamme hypoteesia morfologisesta primingista osaksi Michael Hoeyn postulaatioita leksikaalisesta primingista (engl. lexical priming). Pilottiluonteinen tarkastelumme keskittyy lekseemeihin ihminen ja pitää. Tutkimusaineistona käytämme Oulun Kansainvälistä oppijansuomen korpusta (ICLFI). Analyysi perustuu korpusvetoiseen lähestymistapaan (avainsana-analyysiin), ja itse tutkimus on tehty kolmivaiheisella vertailumenetelmällä (engl. Three-Phase Comparative Analysis). Tulokset osoittavat, että morfologinen priming ja fraseologia ovat syy-seuraussuhteessa toisiinsa: kielenoppijoiden tuottama epätyypillinen fraseologisuus selittää osan natiivikielestä poikkeavasta morfologisesta primingista. Lisäksi käy ilmi, että morfologinen priming on sidoksissa myös polyseemisen sanan eri merkityksiin. Odotuksenvastaisesti lähisukukieltä puhuvat eivät kuitenkaan tuota virheettömämpiä taivutusmuotoja kuin kielenoppijat yleensä. Morfologisen primingin tarkastelu paljastuu lopulta monisyiseksi, sillä tuotosten taustalla voivat vaikuttaa kieltenvälisen vaikutuksen lisäksi monet muutkin syyt.

DOI: http://dx.doi.org/10.5128/LV22.03