Suomen sijamuotojen nimitykset: kuinka käsiteanalyysi ja tuote- kehittely 1800-luvun kieliopeissa saataisiin hyödyttämään S2- ja äidinkielen opetusta?

Abstract

Artikkeli on oppihistoriallinen katsaus suomen sijamuotojen nimitysten kehityksestä ja erityisesti paikallissijojen nimitysjärjestelmän muotoutumisesta nykyiseen asuunsa. Tutkimusaineistona on käytetty sijamuotojärjestelmän kuvauksia 1800-luvun kieliopeissa, erityisesti Gustaf Renvallin teoksessa “Finsk Språklära, Enligt den rena Vest-Finska, i Bokspråk vanliga Dialecten”. Suomen paikallissijojen nykyistä nimitysjärjestelmää voidaan suurelta osin pitää Renvallin kehittämänä terminologisena tuotteena, jonka perusteita ja kehittelyprosessia hän myös teoksessaan seikkaperäisesti esittelee. Vaikka Renvallin luomat nimitykset (inessiv,elativ, illativ, adessiv, ablativ, allativ) ovat sisällöllisesti oikeat ja perustuvat hyvään käsiteanalyysiin, ne ovat kuitenkin osoittautuneet ongelmallisiksi. Erityisesti perusasteen äidinkielenopetuksessa ja S2-opetuksessa nämä latinaan pohjautuvat termit ovat työläitä muistaa ja jäävät helposti vieraiksi käyttäjilleen. Lisäksi Renvallin termistö on syrjäyttänyt tieltään aikaisempia kuvausmalleja, joissa olisi ollut ainesta jatkokehittelyyn. Vaikka Renvallin termijärjestelmästä ei ole syytä luopua, vaihtoehtoja sille tarvittaisiin. Hyvän lähtökohdan vaihtoehtoisille tai rinnakkaisille nimityksille voisivat tarjota Reinhold von Beckerin käyttämät termit, jotka ovat aiheettomasti jääneet unohduksiin. Myös August Ahlqvistin deskriptiivisiä nimityksiä (sisäinen/ulkoinen olosija, erosijaja tulosija) kannattaisi hyödyntää aktiivisemmin opetuksessa. Lisää aineksia vaihtoehtoisille termeille tarjoaa myös Kalevi Wiikin tutkimus suomen sijamuotojen nimityksistä. 

***

On the naming system of the Finnish nominal cases: Concept analysis and product development in the 19th century Finnish grammars

This study discusses the naming system for the Finnish nominal cases as a terminological product and the research material is a collection of 17th–19th century grammars of the Finnish language. According to the findings, it can safely be concluded that most of our terms for the Finnish nominal cases originate from the 19th century. The term systems used to describe the Finnish nominal cases changed many times before the current terminology was accepted as official. The development process that leads to the terminology we have now has been long but cannot be called gradual. On the contrary, most changes in the terminological system were abrupt and may be considered conscious choices of individual scholars. Special attention in this study is given to the term system used to denote the six Finnish local cases: inessive, elative, illative, adessive, ablative and allative. This system is currently applied in most reference grammars and standard works for studying L1 and L2 Finnish and it can rightfully be attributed to Gustav Renvall (1840). Not only was this system used for the first time by Renvall, but in his grammar “Finsk Språklära Enligt den rena Vest-Finska” Renvall also takes credit for the new terms and gives a lengthy account of their structure and meaning. Renvall also argues why his terms should be used instead of those suggested by i.e. Vhael (1733) and von Becker (1824).