Mikä on vaikea ja mikä ei. Suomen nominivartaloiden morfofonologisesta kompleksisuudesta

Abstract

Viime aikoina ovat monen tieteenalan tutkijoiden kiinnostuksen kohteeksi nousseet ilmiöiden kompleksisuuteen liittyvät kysymykset. Kielitieteessä, varsinkin kielten typologisessa tutkimuksessa, keskustelu sai alkuunsa McWhorterin (2001) ehdottamasta menetelmästä kielten kieliopillisen kokonaiskompleksisuuden mittaamista varten ja hänen sen perusteella esittämästään väitteestä, että kreolikielten kieliopit ovat rakenteeltaan vähemmän kompleksisia kuin tuhansia vuosia vanhat kielet. Keskustelun jatkumisen myötä (esim. Kusters & Muyseken 2001) kieliopillista kokonaiskompleksisuutta ja eri kielellisten ilmiöiden kompleksisuutta on ryhdytty käsittelemään yleisemmästä näkökulmasta. Keskustelu on myös laajentunut typologisen tutkimuksen ulkopuolelle, muun muassa kielen omaksumisen tutkimukseen, jossa se on kuitenkin toistaiseksi ollut vähäistä.